keskiviikko 3. elokuuta 2016

R.E.S.P.E.C.T.

Oluen arvostuksesta se alkoi. Vielä 1980-luvulla olut oli vähemmän arvostettu alkoholijuoma, jolla ei ollut asiaa arvostettuihin ruokapöytiin eikä salonkeihin. Sitten 1990-luvun pankkikriisin myötä tapahtui muutos. Työttömyys ponkaisi ennätyslukemiin ja pankkien konttoreita suljettiin kymmenittäin. Uusia keskiolutbaareja, tyyliin ”mies, hana ja panimon kaappi”, avattiin tiuhaan tahtiin. Näkemykselliset ravintoloitsijat lähtivät uusille poluille ja päättivät olla sitoutumatta jonkun tietyn panimon valikoimaan ja hakivat uusia makuelämyksiä tuontioluista.

Aluksi oli tyydyttävä Alkon valikoimaan, mikä oli nykypäivään verrattuna naurettavan suppea. Mutta kieltolain jälkeisen kehityksen näivettämä kotimainen tarjonta oli vieraannuttanut kuluttajien tottumukset kaikista vaaleasta lagerista poikkeavista makukokemuksista. Silloin vähänkin erilainen tuontiolut oli jo järisyttävä elämys. Ja ravintolassa komeasta merkkilasista nautittuna vähintäänkin eksoottista. Alkon silloinen ostopäällikkö Timo Härkönen teki uraa uurtavaa työtä valikoimalistausten kanssa.

Sain onnekseni seurata lähietäisyydeltä yhden oluttarinan syntyä, kun Osuusliike Elannon ravintolalinjalle perustettiin Oluthuone William K. -ketju. Johtaja Mikko Kääriä halusi tehdä oluesta arvostetun juoman GT:n rinnalle. Tarjolle otettiin kaikkien kotimaisten panimoiden oluita hanaan ja käytännössä kaikki Alkon valikoiman tuontioluet. Henkilökunta opastettiin käsittelemään olutta oikein, lasit pestiin oikeaoppisesti pesualtaissa ja epäröiville asiakkaille osattiin kertoa oluista enemmän kuin prosentit ja hinta. Ennen kaikkea olutta opetettiin arvostamaan ja kalja-sanan käytöstä joutui jokainen maksamaan 5 markan sakon yhteiseen rahastoon. Henkilökuntaan valikoitui ulospäinsuuntautuneita yksilöitä ja vuorovaikutusta harjoiteltiin yhteisissä koulutuksissa. Itselläni tuon ajan opit ovat kulkeneet matkassa mukana siitä lähtien ja arvostan niitä suuresti.

Minua pidetään joskus tiukkapipoisena, kun älähdän kalja-sanan käytöstä oluen sijasta. Itselleni kyseessä on puhtaasti se hienon juoman arvostus, jonka olen aikanaan oppinut. Erityisesti toimittajien tai muiden media-alan kirjoittajien käyttämänä kalja-sana osoittaa joko vähäistä yleissivistystä tai velttoutta oikeakielisyydessä. Tyhmyydestä en menisi syyttämään, sillä onhan syynä osittain vanhempiemme tapojen periytyminen jälkikasvulle.

Omaa arvostustani olutta kohtaan ovat lisänneet kohtaamiset suomalaisten olutjournalistien kanssa. Erityisesti matkat ja baari-illat Unto Tikkasen ja Kari Ylänteen kanssa harrastukseni varhaisessa vaiheessa juurruttivat konkareiden kokemuksia ja osaamista nuoren ravintola-alan ammattilaisen mieleen. Näin saatua tietoa pystyin hyödyntämään myös oluthankinnoissa jo ennen maahantuonnin vapautumista. Timo Härkönen edesauttoi ravintoloiden yksityistuontia Alkon kanavien kautta ja sai itse käytännön tietoa tuotteiden menekistä ja ravintola-asiakkaiden mieltymyksistä. Esimerkiksi Fuller´s London Pride ja Hoegaarden Wit saatiin tällä tavalla ensi kertaa suomalaisten kuluttajien huulille.

Reilu 26 vuotta olutravintoloissa on synnyttänyt vankan kokemuksen olutasioissa ja ravintolabisneksessä. Parasta on kuitenkin syntyneet työtoveruudet monien ammattilaisten kanssa. Tunnen suurta iloa siitä, että olen saanut toimia mentorina monelle olutravintola-alan osaajalle, joista monet ovat osaamisessa nousseet jo mestarin rinnalle ja ohikin. Siunaus on myös ollut se oppi, jota olen saanut imettyä itseäni kokeneemmista esimiehistä ja kollegoista. Nöyränä kiittelen teitä kaikkia, arvostukseni on suurta.

Pitkän matkan olutmaailmassa kulkeneena tunnistan itseni jo veteraaniksi ja vanhan liiton mieheksi. En kuitenkaan suostu vielä vahakabinettiin tai mausoleumiin, vaan haluan olla mukana tekemässä Suomesta entistä parempaa olutmaata. Tästä syystä halusin opiskella ja valmistua olutsommelieriksi. Eritoten oluen ja ruoan yhdistäminen kiinnostaa ja sitä kautta tietysti myös oluen arvostuksen nostaminen aivan kuten urani alussa.

Uuden sukupolven oluen kuluttajat ja tekijät, festivaalijärjestäjät, bloggarit ja baarihenkilökunta nauttivat varauksetonta arvostustani. Monet ovat tuoneet aivan uusia näkökulmia olutbisnekseen ja värikästä persoonallisuutta, joka rikastuttaa olutskeneä ja kiinnostaa uusia kuluttajaryhmiä. Tuhansia vuosia vanha olut on kokenut historiansa aikana paljon uudistuksia ja uudet tuulet ovat tervetulleita puhaltamaan pölyjä pois pinttyneistä asenteista.

Vaikka kaikkein eniten arvostan hyvää olutta itsessään, arvostan suunnattomasti myös muita olutta arvostavia ihmisiä, sillä heidän seurassaan olut maistuu aina parhaalta. Vaikka raha on aina näytellyt tärkeää roolia olutskenessä, suurinta arvostustani nauttivat ne ihmiset, joille hyvä olut merkitsee enemmän kuin siihen kulunut tai sen tuottama raha. He ovat craft!

Olutarvostuksen huoneentaulu:

1.       Arvosta oluttasi
Jos oluesi saa aikaan nautinnon, se kaipaa arvostustasi. Käsittele sitä hyvin, nauti se parhaalla mahdollisella tavalla, tiedät kyllä miten. Nauti kaikilla aisteillasi. Jos haluat, kirjoita kokemuksistasi. Muista ainakin parhaimmat kokemukset ainakin nimeltä, jotta voit uusia nautinnon tarvittaessa. Kerro myös kavereillesi sopivan hetken tullen, jotta voitte keskustella oluesi ominaisuuksista. Toivottavasti viimeisin nauttimasi olut on maailman toiseksi paras ja seuraava on se paras.

2.       Arvosta oluen tekijöitä
Olutta tekevät yleensä ne, jotka suhtautuvat olueen intohimoisesti. Toisilla on pitkä kokemus, toiset ovat vielä alkutaipaleella. Oluen tekijät rakastavat omia oluitaan, luonnollisesti. Anna heille palautetta, hyvää tai huonoa. Tekijät haluavat kuulla muiden kokemuksista omien rakkaittensa kanssa. Parhaimmat oluen tekijät osaavat arvostaa myös kritiikkiä ja kehittyvät sen avulla. Ymmärrä kuitenkin, etteivät kaikki oluen tekijät ole liikkeellä samalla filosofialla. Niin oluissa kuin oluen tekijöissäkin on eroja.

3.       Arvosta oluen kuluttajia
Oluen kuluttajat ovat oluen tärkein tuomaristo, kuluttajat päättävät mitkä oluet menestystarinoita ja mitkä joutavat poistua markkinoilta. Yksittäinen kuluttaja ei voi vaikuttaa menestykseen, siihen tarvitaan massoja. Pienille tuottajille pienetkin massat ovat tärkeitä. Ravintolassa sen sijaan yksittäisen asiakkaan mielipidekin on tärkeä. Jotkut kuluttajat voivat olla mielipidevaikuttajia ja uskollisilla kuluttajilla on vaikutusta menestykseen. Kuluttajaliikkeissä on voimaa, mutta yksikin kuluttaja voi olla merkittävä apostoli, hyvän sanan saattaja.

4.       Arvosta kilpailijoitasi
Jos olet tikkeri, aina löytyy joku, jolla on enemmän tikkejä kuin sinulla. Teillä on kuitenkin yhteinen harrastus, jonka parissa molemmilla on mukavaa. Jos olet oluen tekijä, kilpailijat ovat sinulle tärkeitä. Kilpailijat voivat olla sinulle avuksi kun törmäät ongelmiin. Heillä saattaa olla vastaus kysymyksiisi ja mikäli nautitte molemmin puolista arvostusta, vastaus saattaa olla käytössäsi ennen kuin huomaatkaan. Arvostettujen kilpailijoiden kanssa voi myös tehdä läheistäkin yhteistyötä, josta kaikki voivat hyötyä. Lisäksi kilpailu nostaa laatuasi, koska joudut kehittämään itseäsi pärjätäksesi kilpailussa.

5.       Arvosta auktoriteetteja

Jotkut ovat saaneet tehtäväkseen säätää lakeja ja säädöksiä. Toiset valvovat, että näitä lakeja noudatetaan. Äänestäjien valtuuttama eduskunta jakaa näitä mandaatteja. Hyvin harva tällaisen mandaatin haltija käyttää sitä despoottimaisesti, vaan suurin osa ymmärtää roolinsa osana demokraattisesti toimivaa yhteiskuntaa. Avoimuus päivän sana myös virkamieskoneistossa. Yhteistyö ja molemmin puolinen arvostus tuottaa hedelmää myös tällä sektorilla.